Pohdintoja pimeistä peloista ja pientä puuhastelua

Image 13.10.2014 18.23.07 1034

Aamut ovat miltei poikkeuksetta erittäin sumuisia. Jossain kaukana kuulee vain lintujen ääntä, luultavasti joutsenet.

Itseäni ihmetyttää kuinka syysihminen olen. Syksy on niin tunnelmallista ja ’mysigt’, kuten ruotsiksi sanotaan. Lisäksi syksyssä on niin kaunis kirjo eriväristä loistoa. Ehkä juuri siksi moni arvostaa syksyä koska tiedämme kuinka nopeasti kirkkaat värit haalistuvat ja putoavat pois. Kaiken väriloiston vastapainoksi vallitsee myös harmaus ja pimeys. Ja juuri tuo pimeys on se tekijä mikä ei sovi ollenkaan minun fiilistelyyn. Nimittäin pelkään pimeää ihan koomisiin tilanteisiin asti. Vaikka olen aikuinen ja järki sanelee mantrana kuinka pimeässä ei ole mitään outoa, pelottavaa tai edes yllättävä, yleensä ainakaan.

Jossain vaiheessa lapsuuttani saatoimme naureskella, että selitys lapselliselle käytökselleni on varmaan isosisarusten syytä. Heillä kun oli tapana säikytellä minua aina sopivan tilaisuuden tullen, ja mieluiten pimeässä tilassa. Olisivatkohan he jopa piiloutuneet saunaan joskus? Mutta he saattoivat piiloutua oven taakse tai rappusten alle ja säikäyttää minusta sähköshokkikauhuhuutokiljuntaa. Halvat oli huvit.

Silloin ajattelin vilkkaalla mielikuvituksellani, että pahinta olisi jos joskus havahtuisi, että joku tuijottaa pimeässä ikkunan takana… Osaatteko arvata mihin tämä johtaa? Noh, siellähän sitten oli kerran nuori herra naapurin pirskeistä eksyneenä ja vain tuijotti sisään ikkunasta. Se taisi olla lähintä sydänkohtausta mihin terve nuori ihminen voi ajautua omalla reagoinnillaan.

Mutta on pimeys kerran varmaan pelastanut meidät hirmuliskolta! Nimittäin vuosia sitten asuimme Kaakkois-Aasiassa ja olimme palaamassa majapaikkaan, kun päivä oli ehtinyt pilkkopimeäksi illaksi. Meidän reitti kulki halki pienen asfaltoidun reitin, jota ympäröi pienehkö pläntti viidakkoa. Pistin niin hanakasti vastaan että menisimme tuota samaa reittiä takaisin, että pakotin perheeni kääntymään ja etsimään toista reittiä. Tuolloin onneksemme sattui bussi kohdallemme. Seuraavana päivänä näimme samaisessa paikassa aivan järjettömän isokokoisia liskoja, varaaneja… Ajatus että ne olisivat olleet siellä puskissa….

Viime viikonloppuna heräilin keskellä yötä ja tällä kertaa ihailin mökin ikkunasta ulkona vallitsevaa sinertävää pimeyttä. Mietin siinä, että uskaltaisinkohan yöpyä tässä pikkuruisessa mökissä yksin? Ja milloinkohan sellainen tilanne tulee eteen, jos tulee?  Samalla ajattelin, että onneksi näistä isoista ikkunoista näkee niin laajalle alueelle. Ehkä esteetön näkymä järvelle luo turvallisuuden tunteen? Metsään en halua niinkään katsella ja ihmetellä, koska se näyttää ihan pimeyden nielaisulta, jonne hätähuuto hukkuu vaimeana, eikä mikään liiku, paitsi kun… Mutta sitähän se ei todellakaan ole. Sen huomasimme metsäretkellä kun kävimme katsomassa jos löytäisimme suppilovahveroita.

Image 13.10.2014 18.22.33 1029

Löytyihän niitä ja eniten taisi reipas 6-vuotias niitä bongata ja kerätä. Sienet ja kälyn kalastamat hauet ovat hänen herkkujaan.

 

Image 13.10.2014 18.22.49 1032

Hirven metsästys on alkanut ja vipinää taitaa takametsässä olla.

Image 13.10.2014 18.22.41 1031

Lisäksi makoili tämä kallo harjanteen reunalla.

Viimeistelimme ikkunoiden ja tuppilon oven reunukset. Jatkoin myös edellisellä kerralla aloitetun matonvirkkauksen. En ole yhtään käsityöihminen, mutta innokas kokeilemaan. Joten pari varvia sain virkata muistinvirkistämiseksi, jotta jotain silmukkaa osasin luoda. Onneksi oli ystäväni vinkannut miten voin tehdä koloja mattoon, ja nehän onnistui yllättävän vaivatta ja yksinkertaisesti. Nyt vain kantti hieman kiemurtelee, joten saa nähdä suoristuuko se siitä kun virkkaan lisää tasaista, vai pitääkö purkaa ja tehdä hieman löysemmin isommilla koloilla. Matonkudetta kuluu sellaisella kierrosvauhdilla, että pakko käydä hankkimassa lisää.

Image 13.10.2014 18.23.13 1035

Ihanaa mökkipuuhastelua. Onneksi lapseni pyysi minua opettamaan virkkaamaan.

Image 13.10.2014 18.23.29 1037

Mattohan minusta tulee isona. Nyt kävisin vaikka tuolin istuimena.

Alkuviikosta heräsin tyytyväisenä siihen, että edessä on syysloma ja se alkaa peräti parin työpäivän jälkeen. Koitamme silloin saada tehtyä oven smyygit ja pellitykset. Tarkoitus on myös lomailla, joten saatamme mennä hömpötysten pariin läheiseen kaupunkiin tai ainakin hakea lisää matonkuteita.

Image 13.10.2014 18.22.59 1033

Pikkuisen ikkunan alkua.

Image 13.10.2014 18.20.40 1023

Valmista ja hämäräksi ehti mennä.

Image 13.10.2014 18.20.40 1024

Nyt on tuppilon oven viimeisetkin raot peitetty. Talvi saa tulla.

Image 13.10.2014 18.21.46 1026

Etuovellekin asennettiin väliaikaisesti valaisin, sen verran aikaisin pimenee ettei ehdi paikalle töistä ennen pimeän tullen.

 

Lämpimin syysterveisin, Pieni Torpparinne

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s