Toisen viikon saldo: otsalaudoista metalliverkkoon

Pitkästä aikaa jälleen kotona kaupungissa. Paljon pyykkiä, naarmuja, mustelmia, maalin tahraamia kesävaatteita yms. Ihanaa olla sivistyksen parissa, oma koti tuntuu aivan luksukselta!

Mutta toisaalta on kova hinku takaisin jatkaamaan touhuja, hullunkurista. Viimeiset kaksi viikkoa yhteisestä lomastamme meni vasaran paukkeessa, aggregaatin örinässä, ja nopeasti. Aivan liian nopeasti. Ei ehditty siihen pisteeseen johon olisimme toivoneet, mutta onneksi on paljon kuvia joista näkee, että kyllä siellä jotain saatiin aikaseksi. Ja niinhän se on, että on hyvä olla tavoitteita, niin luultavasti pääsee johonkin sinnepäin, vaikkei välttämättä ihan maaliin asti.

Meillä kävi hieman epäonni toisella viikolla, kun jatkuvasti oli kuurosadetta. Aina kun ehdimme kuoria rakennuksen pressun alta ja ottaa työkalut käteen alkoi satamaan. Sitten taas paketoitiin rakennus ja kuuro loppui. Ja sama sirkus toistui uudestaan.

Toisen viikon uurastukset

Palattuamme viikon lomamatkalta jatkoimme rakennuspuuhia uudella tarmolla. Aloimme työstämään otsalautoja, kahden laudan rivillä. Minä tartuin pensseliin ja maalasin kaikki otsalaudat ennen kiinnittämistä. Päätimme maalata ne etukäteen, koska puu elää sään mukaan, jolloin maalaamatonta puuta alkaa pilkottamaan reunojen alta. Lisäksi maalaaminen maatasolla on huomattavasti helpompaa, turvallisempaa ja nopeampaa. Valitsimme maaliksi Tikkurilan Vinhan, valkoiseksi sävytetyn puunsuojan.

Otsalautojen maalaus

Vasemmalla pohjamaalattu ja oikealla viisi valmiiksi maalattua otsalautaa.

Sillä välin kun maalasin otsalautoja, niin mieheni viimeisteli ”poikasia”, eli kattoräystään ulokkeita. Kakkosvitoset sahattiin oikeaan pituuteen, sekä  jatkettiin lisäkappaleella, jotta olisivat saman levyset kattopalkkien kanssa. Näin kattoräystäs näyttää symmetriseltä.

Poikaset

Aikuisten oma ’HopLop’.

Pohjatyöt oli valmiit otsalaudoitusta varten. Kuulostaa ja näyttää jälleen, niin helpolta…. Mutta sitä se ei ihan ollut. Työolosuhteet olivat karmaisevat, lankkuja pitkin piti tasapainoilla ja pitää kiinni toisella kädellä, mistä vain sai otteen. Tässä vaiheessa kasvoi kaikilla valtava kunnioitus kattotyöntekijöihin.

Otsalauta

Pari lisäkättä ja hyvä tasapaino on suureksi avuksi.

Valmisotsa

Valmiit otsalaudat! Valmista tuli ja teki vielä tässä vaiheessa hyvin ilmavasta katosta hivenen ryhdikkäämmän.

Seuraava työvaihe oli kattorakenteiden vahvistaminen. ”Kiinnitätte vain teräsvannetta kattoon pulteilla”, annettiin neuvoksi. Siinä vaiheessa ajattelimme, että sehän on ihan nopea homma ja samana päivänä ehditään vaikka mitä muutakin…. Jep, jep…. Teräsvanne tuli kiinnittää v-muotoon, kahdesta erillisestä kappaleesta.

Teräsvannetta on aivan mahdotonta työstää! Tai me saimme kyllä koko päivän pohtia ja ahertaa hulluna. Alkoi jopa jossain vaiheessa kiristää omaa vannetta 😉  Sinä epätoivon hetkenä harmitti, etten ollut vetänyt himotreenejä punttiksella koko kevään.  Tältä se homma sitten näytti.

Terasvanne

Teräsvanne mukavasti rullalla.

Rullasta mitattiin oikea pituus ja sitten nostettiin kiemurteleva kappale kohti kattoa ja kiinnitettiin vanne alustavasti paikoilleen kiristäjillä ja ruuvattiin ensimmäinen pultti. Siitä sitten hulluna vedettiin vannetta suoraksi. (Tässä vaiheessa saa kaikki ammattilaiset nauraa ihan vapaasti ääneen….Amatöörit asialla.ry)

Terasvanne kiinnitys

Pahoittelen hieman epätarkkaa kuvaa, mutta tästä nyt parhaiten saa idean epätoivosesta yrityksestämme. Eihän tuo rullalla ollut vanne suoristunut sitten milläään.

Otimme hieman pohtimistaukoa, kun vanne ei suoristunut pihdeillä tai vetämällä. Lopulta mieheni työsti vanteen maassa lankun päällä lyömällä vasaralla mutkat suoriksi. Tämä oli oivallus a. Oivallus b oli pingottaa kattopalkkeja liinoilla lähemmäksi toisiaan, jolloin vanne kiristyisi kun liinat poistetaan.

Terasvanteen oikea kiinnitys

Näinhän tämä homma toimii!

IMG_2916

Teräsvanteet loppujen lopuksi oikein asennettuna.

Innoissani oivalluksista päätin jatkaa teräksen parissa, joten kiinnitin aukkoihin metalliverkkoa, jottei pienet eläimet pääsisi rakenteisiin.

metalliverkko

Metalliverkoksi valitsin hyvin tiheää verkkoa. Leikatessa verkkoa tuli leikkuukohta kohdista aivan keskelle metallilankaa, muutoin verkko lähti kiemurtelemaan.

verkkokatossa

Metalliverkon kiinnitin niittamalla sinkilöillä. Suorastaan addiktoivaa puuhaa…

Toisella viikolla huomasimme, kuinka työtahti hidastui merkittävästi. Ensimmäisellä viikolla saimme mielestämme paljon aikaan, runko nousi silmissä. Mutta toisella viikolla olivat työolosuhteet itsessään haasteelliset. Työskentely tapahtui korkealla ahtaissa paikoissa, kun kattopalkit ja ”poikaset” olivat esteenä liikkumiselle.

Samalla kun kuuntelimme Leevi & The Leavingsiä, niin ihmettelimme miten emme jo päässeet levyttämään. Tässä kohtaa tarkennan, ettemme puhuneet iskelämästä, popista taikka humpasta. Elimme jotenkin siinä uskossa, että toisella viikkolla olisimme päässet työstämään kattolevyjä paikoilleen.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s